Moni startup ja pieni kasvuyhtiö tavoittelee ulkopuolista rahoitusta esimerkiksi sijoitusten tai lainojen muodossa. Kilpailu hyvästä rahoituksesta on kovaa, ja erinomaisten ihmisten ja uskottavien tulostavoitteiden ohella rahoittajat arvioivat tarkalla silmällä kohteen riskitekijöitä. Jokainen kasvuprosessissa vauhtiin päässyt yrittäjä tietää, miten haastavaa ammattisijoittajien ja lainanantajien due diligence -tarkastelun läpikäynti voi olla.
Ottamalla oikeudellisen ja eettisen riskienhallinnan perusteet haltuun hyvissä ajoin rakennat yrityksellesi vahvan vastuullisuuspohjan, joka helpottaa rahoittajan taustatyötä merkittävästi ja oikein tehtynä vahvistaa rahoituskeissiäsi ja yrityksen valuaatiota. Tällä on normaalisti suoraa vaikutusta rahoituksen saamiseen ja rahoittajan vaatiman riskipreemion suuruuteen.
Ammattimainen rahoittaminen ei ole sokkopeliä vaan tarkkaa riskienhallintaa
Jokainen rahoittaja, oli kyseessä esimerkiksi sijoittaja tai lainanantaja, haluaa rahalliselle panostukselleen maksimaalista voittoa. Tämä vaatii yhtäältä sitä, että tarjottu rahoituskeissi on uskottava ja sillä on riittävää potentiaalia saavuttaa rahoittajan tavoittelema tuotto, ja toisaalta sitä, että tuotto-odotusta haittaavien riskien lukumäärä ja painoarvo ovat mahdollisimman pienet. Arviot tuotto-odotuksista ja riskeistä syötetään huolellisesti laadittuun laskentamalliin, jonka lopputulos määrittelee, onko yritys rahoituskelpoinen.
Tuotto-odotuksissa yhtälöön vaikuttavat ennen kaikkea liikeidea, taloudelliset ja operatiiviset näytöt siihenastisesta toiminnasta sekä oikeat ihmiset, joilla riittää asennetta ja energiaa viedä homma maaliin. Riskipuolella huomio kiinnittyy siihen, onko yritys rakennettu terveelle pohjalle niin taloudellisesti kuin operatiivisestikin. Jos hommaa on vedetty lähinnä lonkalta ja riskit on jätetty niin sanotusti herran haltuun, on rahoituskeissi niin täynnä punaisia lippuja, että harvempi ammattirahoittaja on tarpeeksi rohkea siihen tarttumaan. Ne, jotka uskaltavat hypätä mukaan, vaativat rahoitukselleen niin suurta riskipreemiota tai muita ehtoja, että rahoitusta hakeva yrittäjä voi hyvinkin joutua suostumaan todella epäsuotuisiin ehtoihin hyväksyessään tarjouksen.
Huono riskienhallinta näkyy yleensä jo kaukaa ulospäin, ja ammattimainen rahoittaja selvittää due diligence -prosessissa piilossakin olevat riskit.
Juttu jatkuu kuvan alla
Oikeudellisella ja eettisellä riskienhallinnalla on rahallista arvoa
Oikein tehty riskienhallinta tutkitusti pienentää startupin ja pienen kasvuyhtiön valuaatioon vaikuttavia riskitekijöitä, ja punaisten lippujen ollessa harvassa yhä laadukkaammat rahoittajat uskaltavat hypätä kelkkaan kestävin ehdoin. Oikeudellinen ja eettinen riskienhallinta ei ole siis ainoastaan yrityksen toiminnan, maineen, työntekijöiden, hallituksen, omistajien ja muiden kannalta hyvä juttu, vaan sillä on usein merkittävää rahallista arvoa, kun yritys hakee uutta sijoittajaa tai pyytää pankista lainaa.
Ajatellaanpa skenaariota, jossa yritys hakee rahoitusyhtiöltä miljoonan euron lainaa kolmen vuoden pääoman lyhennysvapaalla ja viiden vuoden takaisinmaksuajalla tasaerissä. Rahoittaja myöntäisi lainan normaalisti euribor 12 kk + 3,5 prosentin vuosikorolla, mutta due diligence -selvityksessä esiin tulleiden punaisten lippujen vuoksi rahoittaja toteaa lainan riskin kohonneen. Korko nousee euribor 12 kk + 7,0 prosenttiin eli marginaali tuplaantuu.
Hyvällä riskienhallinnalla koko laina-ajan korkomarginaalin osuus olisi 210 000 euroa, kun taas huonolla riskienhallinnalla marginaalin osuus tuplaantuu 420 000 euroon. Jos oletetaan, että oikeudellisen ja eettisen riskienhallinnan perusteiden kuntoon laittaminen olisi maksanut 20 000 euroa, voidaan arvioida, että huonon riskienhallinnan hinta on 190 000 euroa.
Kysymys on vielä suurempi, jos rahoittaja onkin sijoittaja, jonka kanssa neuvotellaan osakekaupasta. Mikäli sijoittaja vaatii riskipreemiona 30 % osakeomistusta 20 %:n sijaan, on huonon riskienhallinnan hinta pysyvä ja voi koitua maksamaan perustajaosakkaille miljoonia. Esimerkiksi VC-maailmassa sovellettavien kaavojen mukaan jopa toiminnan alkuvaiheessa olevan startupin pre-money-valuaatio voi heikentyä sadoillatuhansilla dollareilla verrokkikohteisiin nähden, jos siinä ilmenee muun muassa lainsäädännöllisiä riskejä, oikeudellisia riitariskejä tai maineriskejä.
Näitä asioita rahoittajat katsovat
Kun rahoittajaehdokkaat tutustuvat tarjolla oleviin rahoituskeisseihin, he odottavat tiettyjen asioiden olevan kunnossa. Jos keskeisiä riskejä ei ole lainkaan hallittu, nousee due diligence -selvityksessä punaisia lippuja, joista monet voivat olla rahoitushaun pysäyttäviä niin kutsuttuja show stoppereita. Useat tällaisista kriittisistä riskeistä ovat oikeudellisia, mutta nykyään myös eettisen riskienhallinnan kysymykset nousevat monasti esiin.
Oikeudellisessa riskienhallinnassa puhutaan usein perinteisistä riskikohteista, jotka kasvavat liikevaihdon, työntekijämäärän ja kansainvälistymisen mukana. Yleinen aihealue ovat sopimusriskit, joita syntyy, jos yrityksen sopimusmallit ovat huonosti laadittuja ja niissä ei huomioida muun muassa suoritusesteitä ja odottamattomia olosuhdemuutoksia. Sama koskee tilannetta, jossa esimerkiksi asiakkaan lähettämä sopimuspohja hyväksytään sellaisenaan eikä kukaan oikein perehdy, mihin kaikkeen ollaan sitoutumassa. Pahimmassa tapauksessa yritys solmii monivuotisen määräaikaisen sopimuksen, jossa sovelletaan täysin vieraan maan lakia ja joka ei salli mitään mahdollisuutta irtautua sopimuksesta edes poikkeustapauksessa. Elleivät sellaisen sopimuksen tuotto-odotus ja liitännäiset edut ole täysin poikkeuksellisia, yksikään ammattirahoittaja ei katso sitoumusta hyvällä.
Kumppaniriskien hallinnassa keskeisiä kysymyksiä sopimusmallien ohella ovat muun muassa se, selvitättekö alihankkijoidenne ja toimittajienne taustoja ja huomioitteko luottoriskit hinnoittelussa ja sopimusehdoissa. Läheinen kysymys on lisäksi riittävä varautuminen suoritusesteisiin ja tuotannon keskeytyksiin sisäisin toimenpitein sekä vakuuttaminen virheiden ja epäonnistumisten varalta.
Klassisia tarkastelukohteita ovat myös työsuhdeasiat, jotka ovat huonosti hoidettuina omiaan synnyttämään merkittäviä kulu- ja korvaus- ja maineriskejä yritykselle. Esimerkiksi lainvastaiset työsopimukset ja työajanseurannan laiminlyönti voivat aiheuttaa kestämättömiä taloudellisia riskejä pienessä yrityksessä. Työpahoinvointi aiheuttaa työntekijöille terveyshaittoja ja lisää työnantajan kustannuksia. Lisäksi työturvallisuus-, tasa-arvo-, työelämän yksityisyys- ja yhteistoimintalakien sekä yleissitovan työehtosopimuksen selkeä rikkominen saa rahoittajaehdokkaan helposti takajaloilleen. (Lue lisää: “Työyhteisöjuridiikka pienentää riskejä, lisää hyvinvointia ja parantaa tuloksia”)
Kolmas yleinen kohde oikeudellisessa riskienhallinnassa on yrityksen hyvä hallintotapa eli corporate governance. Hyvin hoidetussa yrityksessä oikeat ihmiset kantavat keskeiset vastuut, ja yrityksen velvollisuudet tulevat ajallaan hoidetuiksi. Mikäli hyvä hallinto laiminlyödään, näkyy tämä yleensä ulospäin kaupparekisterimerkinnöissä, tilintarkastajan lausunnoissa, luottotietorekistereissä ja maksuhäiriörekistereissä. Mitä enemmän due diligence -selvityksessä nousee tällaisia punaisia lippuja, sitä vaikeammaksi rahoituskeissi käy. (Lue lisää: “Kun yrityksen hyvä hallinto epäonnistuu, maine kärsii ja johtajat vastaavat”)
Moderneja riskienhallintakohteita ovat muun muassa tietosuoja, jonka mokaaminen voi johtaa nykyään pahimmillaan miljoonasakkoihin. Startupissa ja pienessä kasvuyrityksessäkin tietosuojariskit voivat olla tuntuvia, ja jos yritykseltä puuttuu edes perusmuotoinen tietosuojaohjelma, huomioidaan asia säännönmukaisesti rahoitusehdoissa. Rahoittaja näkee nopeasti, jos tietosuojaselosteena on netistä ladattu mallipohja, jota ei ole korjattu vastaamaan lain vaatimuksia. (Lue lisää: “Huonosti hoidettu tietosuoja on yritysriski – Viidellä vinkillä otat homman haltuun”)
Eettisen riskienhallinnan puolella mietitään sitä, miten hyvin yritys huomioi muun muassa vastuullisuuden. Rahoituskohteen hiilijalanjälki kiinnostaa nykyään kasvavaa joukkoa rahoittajia, ja nyt jo on nähtävissä, että ympäristövastuullisuuden laiminlyönti johtaa suorastaan asiakaskatoon. Mikäli työntekijöiden turvallisuus, terveys ja hyvinvointi on laiminlyöty, seuraa siitä oikeudellisten riskien ohella eettistä haittaa. Yleensä huonosti hoidetut henkilöstöasiat näkyvät selvästi heikkona yrityskulttuurina ja suurena työvoiman vaihtuvuutena. Kun esimerkiksi korkea eNPS-luku viestii rahoittajalle hyvästä henkilöstöriskien hallinnasta, negatiivinen luku (tai luvun puuttuminen kokonaan) puolestaan viittaa hallitsemattomien eettisten riskien olemassaoloon.
Lopuksi globaalit eettiset kysymykset nousevat usein esiin, jos toimintanne on kansainvälistä. Näin esimerkiksi supplier due diligence -ohjelman puuttuminen voi korottaa riskipreemiota, varsinkin jos olette sitoutuneet kaukaisiin arvoketjuihin selvittämättä kumppanienne taustoja.
Juttu jatkuu kuvan alla
Pienillä teoilla pääsee pitkälle, kunhan ne tekee ajoissa
Oikeudellinen ja eettinen riskienhallinta ei ole mikään suuri mysteeri, jonka toteuttaminen vaatii mahdottomia ponnisteluja. Startupissa ja pienessä kasvuyrityksessä riskienhallinta alkaa pienistä teoista, jotka on helppo integroida osaksi yhtiön päivittäistä toimintaa. Kun perusta on rakennettu ajoissa, riskienhallinta skaalautuu luontevasti kasvun mukana.
Suuri osa hyvästä riskienhallinnasta perustuu ajatustyöhön ja dokumentaatioon, jossa yritys asettaa itselleen ja jäsenilleen selkeät pelisäännöt. Kun sisäiset vastuuomistajat on määritelty, ja jokainen vastuuhenkilö tietää oman alueensa riskit ja keinot niiden hallitsemiseksi, ollaan jo pitkällä. Kun organisaatiomallia päivitetään niin, että tarvittava tieto saavuttaa oikeat tyypit, saadaan hyvän riskienhallinnan edellyttämä laaja näkymä yhtiön riskeihin. Säännöllinen kommunikaatio vastuuhenkilöiden ja yhtiön johdon kesken on elintärkeää. Yllätykset ja sokeat pisteet ovat myrkkyä riskienhallinnalle.
Myös riskikohtaiset keinot ovat normaalisti varsin helppoja toteuttaa. Sopimusriskien osalta yleinen toimenpide on helppolukuinen mutta kriittiset riskit tehokkaasti hallitseva myyntisopimusmalli, jota käytetään pohjana kaikissa kaupoissa. Jos kauppojen arvo vaihtelee, voi olla fiksua hyödyntää kahta mallia, joista yksinkertaisempaa käytetään vähäriskisisiin kauppoihin (esim. muutaman tonnin kotimaankaupat) ja monimutkaisempaa ja raskaslukuisempaa korkeamman riskin kauppoihin (esim. kymppitonnien arvoiset kansainväliset kaupat). Kun mallit on laadittu juuri yrityksesi tarpeisiin ja yhteisesti vastuuhenkilöiden ja muiden avainhenkilöiden panostuksella, jokainen tietää, mitä sopimusriskejä firman liiketoimintaan kohdistuu ja miten niitä hallitaan.
Ostosopimusten tai isojen asiakkaiden lähettämien myyntisopimusten riskit vaativat tapauskohtaista riskienhallintaa, joka yleensä edellyttää asiantuntijan käyttämistä. Jos talosta ei löydy juristia, voi olla tarpeellista kääntyä ulkopuolisen palveluntarjoajan puoleen. Asiaa helpottaa kuitenkin se, että kun yrityksessä on tehty yllä kuvatut toimenpiteet sisäisten riskien hallitsemiseksi, samassa on määritelty yhtiön sietämä riskitaso. Jos ulkopuolelta tullut sopimus ei ylitä ennalta määriteltyä sietotasoa, eli sopimuksen rahallinen arvo ei ole erityisen suuri ja muut velvoitteet ovat melko lailla standardinomaisia, voidaan se hyväksyä omallakin tarkastelulla. Arvokkaammat ja monimutkaisemmat sopimukset kannattaa luetuttaa aina asiantuntijalla, joka kantaa sitten vastuun mahdollisista virheistään.
Työsuhderiskien osalta vaaditaan niin sopimusmallien päivittämistä kuin lainmukaisia toimintatapojakin. Tehtävät tällä saralla ovat aluksi hieman vaativampia, mutta kun oikeat prosessit ja mallit on kerran rakennettu, niiden soveltaminen on helppoa. Lopputuloksena on selkeä ja lainmukainen dokumentaatio, joka osoittaa rahoittajalle välittömästi, että yrityksessä on tunnistettu työoikeudelliset riskit ja ne on otettu hallintaan.
Monet muut erityiset riskialueet, kuten tietosuoja, edellyttävät laissa säädettyjen asioiden tekemistä. Perustehtävistä voi suoriutua itsekin, mutta tehokas ja oikeat asiat huomioiva riskienhallinta vaatii yleensä asiantuntijan apua.
Olivat yrityksen oikeudelliset ja eettiset riskit mitä hyvänsä, ja tehtiinpä niiden hallitsemiseksi mitä tahansa, on tärkeää pitää mielessä toimenpiteiden oikea ajoitus. Selvää on, että riskienhallintatoimiin ryhtyminen vasta sitten, kun due diligence -selvitys kolkuttaa ovella, on aivan liian myöhäistä. Riskit kasvavat hiljalleen vuosia ennen kuin ne toteutuvat. Rahoittajan tarkastelussa vuosienkin takaiset huonot sopimukset sekä laiminlyödyt työsuhdeasiat ja tietosuoja vaikuttavat merkittävästi. Riippuen riskialueesta esimerkiksi kanneaika yritystä vastaan vaihtelee usein kahdesta viiteen vuoteen.
Suosittelemme aina, että jokainen startup ja pieni kasvuyhtiö ryhtyy toimenpiteisiin mahdollisimman aikaisin, jotta kestämättömiä riskejä ei ehdi syntyä. Näin rahoittajien due diligence -selvitykset hoituvat ensinnäkin mahdollisimman kivuttomasti, ja niissä ei nouse esiin rahoituskeissin romuttavia punaisia lippuja. Joka tapauksessa oikeudellisten ja eettisten riskien hallitseminen on hyvä aloittaa viimeistään, kun mahdollisuus merkittävän sijoittajan tai suuren lainan hakemiseen siintää näköpiirissä. Panostus hyvään riskienhallintaan riittävän ajoissa on yrityksesi sisäinen sijoitus tulevaa rahoitusta varten.
Me Varoenilla erikoistumme juuri startupien ja pienten kasvuyhtiöiden oikeudellisten ja eettisten riskien hallintaan. Teemme yrityksesi tarvitsemat toimenpiteet, jotta kriittiset riskit ovat ja pysyvät hallinnassa ja jotta olette valmiina rahoitushakuja varten. Rakennamme teille oikeat riskienhallinnan toimintatavat ja dokumentaation, joilla osoitatte rahoittajille kyvykkyytenne torjua kriittisiä riskejä.
Tarjoamme palvelumme kustannustehokkaasti ja hyödynnämme olemassaolevia rakenteitanne, jotta pystytte hoitamaan riskienhallinnan mahdollisimman hyvin itse ja ilman tarvetta turvautua kalliiseen ulkopuoliseen apuun.
Lue lisää Due Diligence Ready -palvelupaketistamme tai varaa aika maksuttomaan ja riskittömään alkutapaamiseen.
Seuraa meitä LinkedInissä. Julkaisemme myös tästä aiheesta yrityksellenne hyödyllisiä päivityksiä.